keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Vihdoin silmät aukaisin, ja mietin kelle nyt huutaisin?

En muista kuulleeni U:n kiroilevan ennen. Se tuli jotenkin niin nopeasti ja tunteella, että hämmennyin. Et saatana varmana lähde, olen ihan kusessa ilman sinua! En ollut sanonut suoraan, että haen uutta työpaikkaa tai että olen jo käynyt haastatteluissa, mutta U. oli osannut lukea rivien välistä.

Kai se oli pakko vihdoin sanoa ääneen - minä haen uutta työpaikkaa. Viime kerrasta onkin lähes vuosikymmen. Keskustelu A:n kanssa ei mennyt ihan, tai minkään mittapuun mukaan, hyvin.

Moikka, miten siinä haastattelussa meni, H. tiedusteli. Kerroin, että olin päässyt toiseksi ja hävinnyt yli 50-vuotiaalle, jolla oli enemmän esimieskokemusta. Palkinnoksi olin kuitenkin saanut hyvät tulokset kaikenlaisista ihmeellisistä palikkatesteistä joiden mukaan olin jopa keskiarvoa parempi monissa päättelytehtävissä joiden tuloksia verrattiin projektipäällikkönä toimivien henkilöiden testituloksiin. Sain niin imartelevan arvion itsestäni, että se pitäisi laittaa seinälle. Älä huoli, kyllä sieltä jokin paikka tulee vastaan, H. lohdutti.

XX täällä hei, ilmoittivat paikasta, että haluaisivat sinut haastatteluun. Siellä olisi sinua vastassa yy, zz ja H.

Onpas maailma pieni.