Mies rojahti viereeni aivan kuin olisi aistinut etten halua häntä siihen. Hän haisi todella pahalta ja puhui kovaäänisesti kännykkään, kunnes lopetti sen syvään huokaisten. Olisin itse todennäköisesti teholla samoilla promillemäärillä. Hän ponkaisi ylös aseman lähestyessä, mutta ärähti samantien, kun tajusi ettei ollakaan päätepysäkillä.
Eihän tämä ollutkaan päätepysäkki hän totesi minulle kuin varmistuakseen, että silmät toimivat ja vahvistin, että emme olleet vielä perillä. Saa nähdä miten käy, kun pääsee himaan, hän jatkoi mutisemista ja hetken ajattelin olla kommentoimatta, mutta vastasin kuitenkin kysyvästi, että taisi olla pitkä reissu takana. Torstaina lähdin, mies vahvisti ja samalla pohti olisiko vaimo kovin vihainen. Naurahdin ja myönsin, että niin voisi hyvinkin olla, kannattaisi ehkä harkita jopa kukkien viemistä. Ei, kyllä vaimo on tottunut tähän, että hänellä menee vähän pitkäksi. Täytyyhän poikien kanssa päästä vähän ulkoilemaan, mutta nuo kukat oli kyllä hyvä idea, mies jatkoi pohtimistaan minulle.
Metro saapui pääteasemalle ja mies seurasi minua vaunusta ulos ja pohti edelleen ääneen, että vaimo saattaisi sittenkin olla todella vihainen. Ei taida pimpsaa saada vähään aikaan, hän huokaisi. Sanoin olevani samaa mieltä, että tilanne näytti aika huonolta sen suhteen. Oletko varma ettei tänään ole vasta perjantai, mies vielä yritti ja jouduin latistamaan hänen tunnelmaansa vahvistamalla, että oltiin jo tosiaan lauantain puolella. Ihan varmastiko? Ihan varmasti.
